Estenomi, tuo tuntematon ja paljon kysymyksiä aiheuttava tutkintonimike. Olen jo tuhat kertaa huomannut, että on täysin järjetöntä yrittää kertoa ihmisille, että opiskelen estenomiksi - yhtä paljon ymmärrystä saan osakseni kuin yrittäessäni puhua norjaa. Varmempi tapa saada toinen ymmärtämään edes jotain lyhyesti ja ytimekkäästi on sanoa opiskelevansa ammattikorkeakoulussa kauneudenhoitoalaa, eli kemiaa, markkinointia ja johtamista. Tulevaisuuden suurissa unelmissa teen siis jonkilaisia markkinointiin ja myyntiin liittyviä töitä tai pomon hommia jossain isossa kauneudenhoitoalan yrityksessä, ehkä.
Monet kysyvät minulta ihan mielettömän paljon koulusta, koska koko homma on aika uusi ja hieman erilainen. Hieman ei taida edes riitää kuvaamaan sitä hämmästystä, joka itseäni ja luokkatovereitani kohtasi koulumme alettua. Opiskelumetodimme ainakin omassa koulussani eroavat aika mielettömästi mistään aikaisemmin kokemastani, ajattelinkin nyt hieman valistaa ihmisiä, mitä ihmettä tuo koulu oikein sisältää ja miksi en suoralta kädeltä vertailisi sitä oikein mihinkään muuhun opinahjoon. Ja ehkä vähän kertoa omia kokemuksia tulevaisuuden opiskelijoille, niin hyvässä kuin pahassakin. Itse kun olisin toivonut enemmän kuin taivaalta kuuta, että joku olisi hieman varoittanut tästä opiskelumme erilaisuudesta, ennenkuin olin jo kaulaani myöten suossa.
Suurimmat faktatiedot löytyvät varmaankin lempilapsestani wikipediasta tai Turun AMK ja Laurean sivuilta, mutta pienenä koontina - Kauneudenhoitoalan ko. on ammattikorkeakoulussa järjestettävä alempi korkeakoulututkinto, joka keskittyy kauneudenhoitoalaan. Tämä on siis periaatteessa ainut "jatkokokoulutus" parturi-kampaajille ja kosmetologeille, vaikka täällä ei todellakaan opeteta leikkaamaan hiuksia tai vahaamaan kenenkään sääriä. Yleisin luulo onkin se, että estenomiksi opiskeltuaan voi toimia esim. kosmetologina - no no no. Jos haluat oppia meikkaamaan, mene maskeerauskouluun. Jos taas haluat päästä tekemään hienoja hiusmuotinäyöksiä, opiskele parturi-kampaajaksi (toki en lupaa että niihin välttämättä sitäkään kautta eksyy.) Estenomin tutkinto on tarkoitettu parturi-kampaajille, kosmetologeille sekä lukiolaisille, jotka haluavat päästä pomoiksi kauneudenhoitoalalle, ehkä hieman kärjistetysti. Me siis opiskelemme sitä, miten johdetaan isoa naislaumaa, miten saisimme yrityksen toiminnan kannattavaksi, mitä on hyvä markkinointi, miten saada ihmiset löytämään hyvän palvelun luo, sekä mitä kaikkea kosmetiikka oikein sisältää, kemiallisella tasolla. Lähimpänä meikkausta olemme melkein kemian tunnilla, kun yritämme miettiä onko Diorin ja Pirkan kosteusvoiteissa oikeasti kuinka paljon eroa.
Itse olin kuullut estenomin tutkinnosta ennen kouluun pääsyä vain vähäsen, koska koulut sijaitsevat Vantaalla Laureassa, Turussa sekä Vaasassa ruotsinkielisenä, eikä tutkinnon julkisuusarvo ole taivaita hipova. Hainkin siis kouluun ns. varalta, sillä tiesin haluavani yliopistoon, mutta vaalennusaineallergian vuoksi minun täytyi saada itselleni jokin muukin ammatti kuin parturi-kampaaja, jos yliopiston ovet eivät aukenisikaan. Pääsykoekirjana oli lukion 1 kurssin kemian kirja, jota luin paria päivää ennen pääsykokeita, koska olin varma etten kouluun sillä panostuksella tulisi pääsemään. Pääsykoe sisälsi kemiankokeen (ainakin viimevuonna ei ollut YHTÄÄN laskuja, täytyi vain olla lukenut ns. tekstiosuudet kirjasta huolella), englannin luetunymmärtämisen ja esseen sekä äidinkielen tehtävän. Kirjallisen osuuden jälkeen oli ryhmähaastattelu, joka ainakin itselläni oli melko helppo ja nopea - haastattelukaverini olivat ihania, haastattelussa oli samoja kysymyksiä kuin ennakkotehtävässä ja ne olivat melko yleisiä koulukysymyksiä (mm. "miksi haluat tänne kouluun?" "mitä teet jos et pääse?" "mihin työtehtäviin haluaisit estenomina päästä" jne). Koe menikin siis melkoisesti taustatietoja hyödyntäen, ja tilanteen tullen soveltaen. Ei tietenkään mikään paras ohje pääsykokeisiin menijälle, mutta testattu on - toimii.
Olin täysin varma etten tule kouluun pääsemään, koska olin haastattelussakin sanonut haluavani eniten yliopistoon. Mutta, yllätys_allatus, kun sisäänpääsykirjeet ovimatolle kolahti, tuli neidille kutsu Turun AMK:hon. Siinäpä sitten pähkäiltiin, kumpaanko haluan - yliopistoon opiskelemaan ihan kivaa erityispedagogiikkaa tai yleistä kasvatustiedettä, vai ammattikorkeakouluun kauneudenhoitoalaa, joka jollain kieroituneella tavalla kiinnosti ihan pirusti. Ja niinhän siinä kävin, että kaikkien yllätykseksi otin mielummin paikan AMK:ssa vastaan, ja syksyllä olisi edessä taas järjettömän suuressa tyttöluokassa opiskelu. Luulin jo oppineeni tyttöluokan plussat ja miinukset amiksessa, mutta sinneppä taas mentiin.
Nyt on kulunut ensimmäinen puoli vuotta koulussa, ja voin sanoa että tunteet ovat heittäneet vuoristorataa niin paljon - enemmän kuin monta kertaa olen kironnut päätöstäni jättää yliopiston ovet odottamaan, ja halunnut vain tehdä jotain muuta kuin olla tuolla koulussa. Kuitenkin, enemmänkin on ollut niitä hetkiä, kun on tajunnut kuinka hienoon juttuun on päässyt mukaan, ja kuinka me voidaan saada aikaan jotain uutta, mullistavaa, järisyttävää ja jotain niin hienoa mistä kukaan ei ole osannut haaveillakaan. Tulevaisuuden estenomeille, etenkin Turun AMK:hon suuntaaville voin kertoa, että varautukaa siihen että päänne pyörii ympyrää yhtä lujaa kuin pikkukoira jahtaamassa häntäänsä, ja toisena hetkenä vihaatte ja toisaalta rakastatte kouluanne. Mutta, vasta nyt, vaikka ei vieläkään toki kokonaisvaltaisesti, olen alkanut ymmärtää että kaikelle tälle pään pyöritykselle on ollut tarkoituksensa, ja täältä koulusta valmistuttua todellakin tietää mitä osaa ja on valmis tekemään työtä sen eteen. Sillä tästä koulusta oppii vain sen verran, mitä on valmis itseään uhraamaan ja repimään tästä irti. Makupaloja ei anneta, vaikka olisit kuinka söpö ja kiva.
Konkreettisesti koulumme siis koostuu kirjojen lukemisesta, keskustelusta ja projekteista. Oppitunteja meillä on oikeastaan vain kemiasta sekä perus äidinkielestä, ruotsista ja englannista, ja vain niistäkin on tenttejä. Muuten mitään luentoja, tunneilla istumista ja kuuntelemista, tenttikirjojen selaamista tai muu "normaali" opiskelu ei ole täällä päivänvaloa nähnyt. Suurin osa opiskeluistamme kun koostuu projekteista, joiden ympärille myös kirjojen lukeminen ja keskustelu linkittyy. Opiskelijoistamme koostuva Team Estenom on siis osuuskunta, jonka alaisena teemme projekteja eri yrityksille. Asioimme yristysten kanssa siis yrityksenä, emme vain opiskelijoina, mikä tuotti aluksi pientä ahdistusta ja identiteettikriisiä. Yllättäen kun vaati hieman pokkaa selittää yrityksen edustajille, että juu, ollaan me jo kuukausi täällä opiskeltu, mutta varmasti osataan ihan mitä vaan te haluatte meidän tekevän. Ei, ei meillä ole ollut vielä mitään luentoja, enkä tiedä mikä on markkinointisuunnitelma, mutta otan selvää! Yllättävän mukavia yrityksen edustajat kuitenkin olivat, eikä kukaan syönyt meitä, ainakaan elävältä.
Itse projektit taas voivat olla mitä vain maan ja taivaan väliltä - markkinointimateriaalin tekoa, asiakasillan järjestämistä, tuotteiden myyntiä, promoamista jnejne, sen mukaan mitä asiakasyritys tarvitsee ja mitä heidän kanssaan ideoimme. Siinä suhteessa meillä on aika vapaat kädet - jos meitä kiinnostaa esimerkiksi kauneusmessujen järjestäminen, niin kunhan hommaamme yhteistyökumppanit ja saamme rahoituksen kuntoon, voimme tehdä sen. Eli jokainen pääsee oikeastaan tekemään sitä, mitä haluaa. Ainahan kaikki villeimmät ideat eivät toteudu, mutta ainakin ideoimista ja etenkin ideoiden synnyttämistä koulussamme oppii - sekä epämääräisten termien viljelyä, joista ei kehtaa bussissa puhelimeen puhua ilman sivullisten vilkaisuja.
Projekteihin linkittyy sitten taas kirjat ja lukeminen. Luemme kirjoja projektien tueksi, ja etsimme itse kirjoista tiedot tekemisiimme. Esimerkiksi tapahtumaa järjestäessä luemme tapahtumanjärjestykseen, markkinointiin, sponsorien hankintaan yms. liittyviä kirjoja, sekä etsimme tietoa netistä ja kyselemällä muilta. Mitään erityisiä "oppitunteja" tapahtumanjärjestämisestä meille ei pidetä. Suoraan sanottuna KAIKKI mitä haluat oppia, sinun täytyy etsiä, kaivaa, kysellä, miettiä ja arvailla. Toki tukea saa opettajilta ja muilta opiskelijoilta aina, mutta itsenäiseksi ja itsensä pomoksi tässä oppii aika näppärästi. Niin, ja ottamaan itseään niskasta kiinni, kun nyt olisi jo ihan pakko soittaa niitä sponsorointi-ruinauspuheluita, vaikka puhelinkontaktin ottaminen keheen tahansa olisi yleisesti itselle hyperventiloinnin paikka. Täällä kun ei kukaan tee sinun puolesta yhtään mitään, niin hyvässä kuin pahassakin.
Sitten ne kirjat. Ns. normaaleja koulukirjoja meillä ei ole, vain käytössämme on koko maailman kirjastot. Saamme siis lukea mitä tahansa kirjoja, jos ne edes jotenkin liittyvät opiskelemaamme juttuun - suosiossa ovat jopa oikeasti mielenkiintoisten ihmisten elämänkerrat, muotiblogeja käsittelevä kirjallisuus, netin ja sosiaalisen median markkinointikaappaukset ja kaikki mikä nyt itseä sattuu kiinnostamaan. Kirjojen lukemisen lisäksi keskutelemme keskenämme kirjoista, niiden synnyttämistä ajatuksista, ideoista ja hienoista asioista joita olemme oppineet. Kuulostaa melko idealistiselta, mutta kyllä sitä aika nopeasti saa hyvän keskustelun siitä, onko vanhojen asiakkaiden unohtaminen uusien asiakkaiden vuoksi kannattavaa vai ei, tai harrastavatko muotiblogit piilomainontaa vai ei (:
Tietenkin meillä on suurempiakin tehtäviä, kuten ihon ja hiusten rakenteen tutkimista, kauneudenhoitoalan hygieniaan perehtymistä yms, mutta suurin ja mielenkiintoisin, sekä eniten ongelmia ja ahdistusta aiheuttavat nämä projektit. Mutta ainakin tähän mennessä omat projektimme ovat menneet vallan loistavasti, ja itse olen ollut mukana todella ihanissa projekteissa, joten kaiken vaivan jälkeen juttu on kyllä kannattanut. Itkua ja vitutussähköposteja opettajille on kyllä väännetty, mutta lopulta taas rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto, sekä hyvät numerot todistuksessa. Mutta, tärkeintä on melkein jopa se, että tässä koulussa ei huomaa oppivansa mitään - mutta puolen vuoden päästä huomaat, että voisit keskustella markkinoinnin eri keinoista, markkinoinnin historiasta, INCI-listojen sisällöstä ja ihmisten kontaktoinnista enemmän kuin olisit uskonutkaan. Tieto tarttuu pikkuhiljaa, ja yllättää niinä hetkinä kun tuntuu että mitään ei ole oppinut.
Jossain vaiheessa tulossa varmaan lisää ajatuksia tuosta kosmetiikan kemiasta, joka on sisänsä suuri ja rajaton maailmansa, mutta nyt hieman yleiskatsausta siihen, mikä tämä koulu oikein on. Ja jos kiinnostaa lukea enemmän näistä projektijutuista, ja siitä mistä ihmeestä koulumme on tämän kaiken keksinyt, niin voin kertoa - matkittuahan tämä on, vaikkakin ihan suositeltavaa sellaista (; KOulumme siis ottaa mallia Jyväskylän TiimiAkatemiasta, josta löytyy lisää tietoa ihan mahtavasta ideasta. Ja voin vain suositella, TiimiAkatemian ideaosuuskunnat ovat jotain niin hienoa! (Olimme tutustumassa Jyväskylässä TiimiAkatemiaan, ja kaikki luokkalaisemme jo miettivät koulun vaihtoa ja muuttoa Jyväskylään, sen verran ideoita ja tunteen paloa tuo koulu ja siellä olevat ihmiset osasivat mieliimme istuttaa.) Mikä voisikaan olla hienompaa kuin opiskella tekemällä projekteja, ja ansaituilla rahoilla lähteä maailmanympärysmatkalle? Jotain todella kunnioitettavaa, sanoisinko. Meilläkin yritys hyvä 10, ja minimaailmanympärysmatkalle olisi suunta 3 vuoden päästä, jos vain saamme homman toimimaan (:
Ja niin, se tyttöluokka. Voin kokemuksen syvempääkin syvemmällä rinta-ääneellä kertoa, ettei kyllä ole olemassa parempia luokkatovereita kuin NKAHOS10, ja yleisestikin, estenomit on aika kovia bilettäjiä, bileiden järjestäjiä sekä hemmetin hyviä tutustumaan ihmisiin - pinkit haalarit kun ei vaan voi olla herättämättä huomiota (;
Kuvituksena aivan ihana Biopoly 2010 joukkueemme, puspus vain heille (:
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin
- bambi, joka vääntää tälläkin hetkellä pirunmoisia koulujuttuja
Tekstit
